Uusparisuhde luo toimivan yhteisön


Sinulle en saanut synnyttää.
Annoin vain kuluneen kehoni
ja temppuilevat lapseni.
Pyysin vielä rakkautta meille kaikille.
Meiltä kaikilta.


Uusperheiden arjen ongelmat liittyvät usein ajankäyttöön: kuinka sovittaa yhteen lasten harrasteet, työkiireet, lasten vierailut ex-puolisoiden luona ja niin edelleen. Haastetta kasvattaa se, että perheen eri osapuolet tulevat erilaisista vuorovaikutuskulttuureista. Uusperheessä eletään usean kulttuurin ja niihin kytkeytyvien sääntöjen viidakossa, ja perheiden arjessa elää kysymys, miten säännöt saataisiin yhdenmukaiseksi kahden perheen välillä.

Uusperheen jäsenet yrittävät ensin sopeutua tilanteeseen aikaisempien kokemustensa pohjalta. Uuteen perhetilanteeseen tullaan usein olettaen, että omat, entisestä elämästä tutut tavat ja vuorovaikutusmallit toimivat myös siellä. On tyypillistä, että lapset pitävät kiinni ex-perheiden säännöistä, ja usein myös ex-puolisot haluavat uusperheen alkuvaiheessa tuoda lasten kautta uusperheeseen vanhan perheen malleja. Tästä seuraa väistämättä törmäyksiä, ja uusperheen jäsenet saattavat lähteä taistelemaan vieraiksi kokemiaan sääntöjä vastaan. Tässä tilanteessa monet äitipuolet ja isäpuolet huokailevat, kun eivät ymmärrä puolisonsa lasten käyttäytymistä.

 

Parisuhde on uusperheen tukijalkaParisuhde on uusperheen tukijalka

Onnistuneen uusperheen aikuisten parisuhteen keskeisiä elementtejä ovat menneisyyden ja aikaisemman parisuhteen selvittäminen, uusien toimintamallien ja -tapojen oppiminen sekä parisuhteen säännöllinen hoitaminen. Parhaimmillaan perheenjäsenillä on yhteinen ymmärrys uusperheestä meidän perheenä ja uusperheen kaikilla jäsenillä on yhteinen käsitys perhekulttuurista, yhteisistä pelisäännöistä ja ennen kaikkea uusperheestä tunne-perheenä.

Yksi parisuhteen haasteista on, että parisuhteen välissä elää eräässä mielessä myös ex-puolisoiden suhde. Varsinkin lapset mielellään ylläpitävät sitä, koska toivovat salaa, että biologiset vanhemmat vielä palaisivat yhteen. Joskus ammattiauttajatkin syyllistyvät siihen, että yrittävät keinolla millä hyvänsä saada riitaisetkin vanhemmat saman pöydän ääreen neuvottelemaan lapsen asioista. Eräs uusperheen äiti totesikin, että ex-puoliso pitää ”tappaa” ennen kuin voi liittyä täysipainoisesti uuteen suhteeseen ja perheeseen.

Koska parisuhde on uusperheen kantava voima, puolisoiden pitäisi paineidenkin keskellä muistaa hoitaa omaa suhdettaan. Käytännössä suhteen hoito jää liian helposti taka-alalle, vaikka se vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.

Uusperhettä muodostettaessa lasten väliset suhteet lujittuvat ja myöhemmin uusperheen eri kehitysvaiheissa ne rakennetaan uudestaan. Kahden eri perheen lapset löytävät uuden paikkansa yllättävänkin hyvin. Usein valitsee käsitys, että lapset kärsivät uudesta perheestä ja että lapset eivät tule toimeen keskenään. Mutta käytännössä lapset löytävät aikuisia nopeammin oman paikkansa uudessa systeemissä.

 

Rajat suojaavat uusperhettä

Rajojen merkitys on uusperheelle tärkeä. Rajojen tehtävä myös uudessa perhekuviossa on suojella perhesysteemiä. Uusia suhteita voi syntyä vain, jos ne voivat toimia riittävän vapaina muiden vaikutuksesta. Mitä selkeämmät ovat eri perheiden ja suhdetyyppien väliset rajat sitä paremmin erilaiset suhteet toimivat.

Uusperheelle on tyypillistä kehitys erilaisten sitoutumisen ja roolien ristiriitojen sekä kaaoksen kautta kohti uudenlaista rakennetta ja tasapainoa. Kehitys kohti tasapainoista, omannäköistä perherakennetta edellyttää uusien rajojen asettamista ja vanhojen hävittämistä.

Uusperheillä kuten myös ydinperheillä on mahdollista, että rajat ovat epäselvät tai hämärät, jolloin uusperheen jäsenet ovat kietoutuneet toisiinsa tai uusperhe ja ex-perhe ovat kuin yksi perhe. Jos vanhat rajat säilyvät, perheestä kehittyy moniaviomainen perhe, jossa parisuhde on uusi, mutta perhekuvio vanha. Tällaisen tilanteen mukanaan tuoma epätietoisuus rajoista on kaikkien perheenjäsenten kannalta haitaksi. Myös uusperheen vanhempien käsittelemättömät erot haittaavat suoraan uusien perhesuhteiden syntyä.

On myös mahdollista, että perheenjäsenet ovat jumiutuneet vanhoihin kuvioihin tai joku heistä suoranaisesti vastustaa uusia rakenteita. Tyypillisesti vastustaja on ex-puoliso. Uusperhe voi myös kokea ulkopuolisilta tahoilta ylipääsemätöntä uhkaa ja kiusaamista. Tämä häiritsee perhesuhteiden muodostumista. Rajat voivat olla myös jäykät. Esimerkiksi entinen yksinhuoltaja lapsineen ei halua avata vahvaa kahdenvälistä suhdetta lapseensa, mikä johtaa muiden perheen jäsenten etäisyyteen. Uusvanhempi jää tässä tilanteessa ulkopuoliseksi.

 

Käytännöt toimiviksi


Parasta että saan.
Olla kanssanne.
Itseni.


Hyvin toimivan uusperheen vuorovaikutus ja arjen käytännöt sujuvat mitä todennäköisimmin paremmin kuin huonosti toimivan perheen. Toimiakseen hyvin, uusperheen on tärkeää huolehtia jäsentensä ja sisäisten suhteidensa tietystä itsenäisyydestä. Jokaisen perheenjäsenen ja perheen kaikkien suhteiden täytyy saavuttaa riittävä autonomia, mutta samalla täytyy pitää huolta keskinäisen yhteenkuuluvuuden tunteen säilymisestä. Itsenäisyys tai riippumattomuus sinänsä ei ole tavoite, vaan pikemminkin rajojen sopiva joustavuus.

Uusperheen myönteistä dynamiikkaa voidaan perheiden kokemusten mukaan luoda ja vahvistaa esimerkiksi näillä yksinkertaisilla käytännöillä:

  • laaditaan meidän perheen säännöt
  • otetaan omaa ja kahdenkeskistä aikaa
  • luodaan oma historia, meidän perheen riitti
  • otetaan omat valokuvat meidän perheestä
  • kiinnitetään huomiota vuorovaikutustaitoihin
  • puhutaan pienistä asioista
  • pidetään viikoittaiset perhepalaverit
  • ollaan kiinnostuneita puolison kuulumisista
  • harrastetaan ja kehitetään me-ajattelua.

 

Pekka Larkela

 

Pekka Larkela

Perhepsykoterapeutti VET

 

 

 

Lähteet:
– Ketola-Orava Kristiina, (2006) Olipa toisenkin kerran, äitipuolen runokirja
– Malinen, Vuokko & Larkela, Pekka, Väestöliiton julkaisu, (2011) Parisuhde – uusperheen ydin.